OECD:n juuret ovat vuonna 1948 perustetussa OEEC-järjestössä (Organisation for European Economic Cooperation), joka luotiin hallinnoimaan Marshall-suunnitelmana tunnettua Länsi-Euroopan avustus- ja jälleenrakennusohjelmaa. OEEC toimi Euroopan maiden välisenä yhteistyöorganisaationa, jonka tehtävänä oli auttaa sodan runtelemat maat taloudellisesti omille jaloilleen.
Kun Länsi-Euroopan elintaso ja taloudellinen toimeliaisuus 1950-luvun lopussa monella alueella saavutti ja ylittikin sotaa edeltäneen tason, Euroopan ja Pohjois-Amerikan valtiot päättivät vuonna 1961 perustaa kokonaan uuden, taloudelliseen yhteistyöhön keskittyvän järjestön, OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Development). Vuonna 2011 juhlittiinkin OECD:n 50-vuotisjuhlia.
Perustamisvaiheessa OECD:n jäseneksi tuli 20 maata: Belgia, Espanja, Hollanti, Irlanti, Itävalta, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Kanada, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugal, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska, Turkki sekä Yhdysvallat. Myöhemmin vuonna 1960- ja 1970-luvuilla järjestöön liittyivät Japani (1964), Suomi (1969), Australia (1971) sekä Uusi-Seelanti (1973).
Laaja uusien jäsenmaiden "aalto" koettiin 1990-luvulla kehittyneimpien siirtymätalousmaiden liityttyä järjestöön. Nämä maat olivat Meksiko (1994), Tshekin tasavalta (1995), Unkari, Puola sekä Korea (1996). Slovakia liittyi järjestöön vuonna 2000.
Viimeisin laajentuminen on tapahtunut vuonna 2010, kun Chile, Viro, Slovenia ja Israel tulivat OECD:n jäseniksi. Jäsenten kokonaismäärä onkin tällä hetkellä 34. Venäjä on tällä hetkellä ainoa jäsenkandidaattimaa, jonka jäsenyydestä käydään parhaillaan neuvotteluja.
Muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä muokanneet järjestön toimenkuvaa
OECD:n toimenkuvaa ovat kuluneina vuosikymmeninä muokanneet, paitsi jäsenmäärän kasvu, myös kansainvälisessä toimintaympäristössä ja kansainvälisen talouden rakenteissa tapahtuneet muutokset. Järjestön ulkosuhteita on laajennettu, komiteoiden ovia on raotettu ulkopuolisille huomioitsijamaille ja järjestössä käytävä keskustelu on laajentunut kattamaan aiempaa "poliittisempia" kysymyksiä.
Kenties vieläkin merkittävämpää on OECD:n toiminnan kannalta ollut viime vuosikymmeninä koettu taloudellisen toiminnan kansainvälistyminen tai "globaalistuminen". Yhä useammilla kansallisesti toteutettavilla julkisilla ja yksityisillä toimenpiteillä on rajat ylittäviä, kansainvälisiä vaikutuksia. Samalla eri yhteiskuntapolitiikan sektorit nivoutuvat kansainvälisellä tasolla aiempaa lähemmin toisiinsa - esimerkiksi kauppapolitiikka vaikuttaa kansainvälisen kilpailupolitiikan toteuttamiseen ja verotus globaaliin ympäristöpolitiikkaan. Eri sektorien välisten "horisontaalisten" yhteyksien ja vaikutussuhteiden tutkimisesta on tullut tärkeä alue, jolla OECD toimii aktiivisesti.
Rikkaiden maiden kerhosta parhaiden käytänteiden yhteisöksi
OECD on perinteisesti ollut rikkaiden teollisuusmaiden järjestö, mutta nykyään se haluaa profiloitua enemmänkin järjestöksi, jossa luodaan parhaita käytäntöjä kestävän taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä hyvinvoinnin lisäämiseksi. OECD:llä onkin edelleen vahva asema hyvien käytäntöjen ja tuloksellisen politiikan suosittajana, vaikka se suorittaakin tehtäväänsä lisääntyvässä kilpailussa eräiden muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa.
Käytännössä OECD:n toimintakenttä on varsin monipuolinen, kattaen jäsenmaidensa lähes kaikki talous- ja yhteiskuntapolitiikan lohkot. Sen erityisvahvuuksiin kuuluu
(i) monitasoinen, yksittäiset politiikkalohkot ylittävä näkökulma
(ii) taloudellisen ja talouspoliittisen analyysin yhdistäminen eri aloja koskevaan tarkasteluun ja
(iii) kyky tuottaa korkeatasoista analyysiä ja suosituksia jäsenmaiden kehitystarpeisiin.
OECD:n puoleen käännytään ennen kaikkea oman kansallisen kilpailu- ja selviytymiskyvyn kehittämiseksi ja sen rooli asiantuntijaorganisaationa tukee jäsenmaiden päätöksentekoa eri aloilla. Jäsenet saavat tietoa muiden samankaltaisten maiden toimenpiteistä, keskustelevat politiikan vaihtoehdoista ja kokemuksista sekä vaikuttavat toisiinsa vertaispainostuksen kautta.
OECD:n analyysit ja ennusteet tarjoavat tietoa eri sektoreiden kehityssuunnista. Niillä aloilla, missä kansallisten politiikkojen yhteensovittamisen tarve on ilmeinen, OECD tarjoaa suosituksia ja politiikkoja ohjaavia suuntaviivoja. OECD:n työssä painottuvat lähivuosina erityisesti globalisaatioon sopeutuvien ikääntyvien yhteiskuntien moninaiset haasteet ja niihin vastaaminen.
Järjestö tuottaa suosituksia mm. siitä, miten kansallisin toimin voidaan vaikuttaa globalisaatioon eli hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia ja minimoida sen haittavaikutuksia. OECD:n toiminta kaikessa moninaisuudessaan antaa merkittävän panoksen globaalistumiskehitystä koskevaan analyysiin ja siihen vaikuttamiseksi. OECD on ollut luomassa sitovaa ja niin sanottua pehmeää oikeutta (guidelines) kansainvälisistä pelisäännöistä eräillä keskeisillä aloilla.
OECD:n lisäarvona voidaan myös nähdä, että se tarjoaa vähemmän politisoituneen areenan käsitellä eri sektoreiden kehityssuuntia ja -tarpeita. Järjestön tarjoama lisäarvo esimerkiksi EU-yhteistyölle perustuu OECD:n laajapohjaisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin käsitellä Unionille sisäisestikin ristiriitaisia suuria kysymyksiä.
Tulevaisuuden haasteet: paineita uudistumiselle ja nousevien talouksien tarpeiden huomioimiselle
Viime vuosina OECD:hen on kohdistunut voimakkaita uudistuspaineita, jonka seurauksena järjestön toimintatapojen kehittämiseen on panostettu. Paineet uudistusten jatkamiselle ja työn entistä suuremmalle priorisoinnille sekä voimavarojen nopeammalle uudelleenkohdentamiselle ovat kasvaneet. Jotta OECD pärjäisi kilpailussa, on sen tutkimustyön oltava korkeatasoista ja sitä on edelleen kehitettävä sekä markkinoitava eli saatava viesti läpi oikeille tahoille – Suomessakin.
OECD:llä on yhteistyötä noin seitsemänkymmenen järjestön ulkopuolisen maan sekä muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa. OECD:n näkyvyyden ja tulevaisuuden kannalta on tarpeellista, että se vahvistaa yhteistyötään nousevien talouksien, esimerkiksi Kiinan, Brasilian, Intian, Indonesian ja Etelä-Afrikan kanssa.
Ei-jäsenmaiden kanssa tehtävän yhteistyön kannalta OECD:n nauttimalla arvostuksella ja järjestön "brändillä" on suuri ohjausvaikutusta koskeva merkitys. OECD:n erityinen status luo ainutlaatuisia edellytyksiä vaikuttaa maailmantalouden kannalta keskeisten ei-jäsenmaiden lainsäädännön ja politiikkojen kehitykseen.
OECD:n keskeisiä tulevaisuuden haasteita ovat järjestön tehokkuuden, työn laadun ja lisäarvon säilyttäminen suhteessa muihin kansainvälisiin järjestöihin sekä sen pysyvään relevanssiin kiinteästi liittyvä laajeneminen. Kaikki nämä kysymykset ovat aktiivisesti esillä neuvoston työohjelmassa.
On myös selvää, että OECD:n työ ei voi säilyttää kansainvälistä relevanssiaan, elleivät kaikki tärkeimmät maailmantalouden toimijat siihen tavalla tai toisella osallistu. Tämä voi ensi vaiheessa tapahtua tiivistämällä yhteistyötä ei-jäsenmaiden kanssa ja laajenemalla hallitusti.
Hiljattain toteutettu OECD:n hallinnon reformi edesauttaa päättävän elimen eli neuvoston keskittymistä aikaisempaa voimallisemmin strategisiin, sisällöllistä ja horisontaalista ohjausta koskeviin kysymyksiin. Vastaavasti hallinnollisia ja toimeenpanoa koskevia kysymyksiä voidaan delegoida neuvostolta sen alaisille kolmelle pysyvälle komitealle (toimeenpaneva komitea, budjettikomitea ja ulkosuhdekomitea). Myös pääsihteerin toimivaltaa tarkennettiin, määräenemmistöpäätöksentekoa laajennettiin ja yksimielisyyttä edellyttävien kysymysten listaa täsmennettiin.
OECD:n työohjelmasta päätetään kaksivuotiskausittain työohjelma- ja budjettikeskustelussa. Vuoden 2012 lopussa päätettiin seuraavan kaksivuotiskauden (2013-14) kehyksistä. Tärkeänä lähtökohtana sihteeristön laatimille budjetti- ja työohjelmaehdotukselle ovat vuosittaisen OECD:n ministerikokouksen tekemät päätökset.
OECD:n budjetti vuonna 2013 on noin 350 miljoonaa euroa. Suurin osa tästä summasta kootaan jäsenmailta perittävinä jäsenmaksuina. Jäsenmaksujen lisäksi OECD rahoittaa toimintaansa mm. vapaaehtoisrahoituksen ja julkaisutoiminnan kautta. Kunkin jäsenmaan maksaman jäsenmaksun suuruus määräytyy kaikille saman perusmaksun sekä maan BKT:sta laskettavan osan mukaan.
Suomen jäsenmaksuosuus vuonna 2011 oli noin 2,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomi tukee vapaaehtoisrahoituksella tiettyjä Suomen kannalta tärkeitä OECD:n toimintoja, kuten kehitys- tai ympäristöpolitiikkaan liittyviä hankkeita..
OECD:n budjetti jakautuu ns. I ja II -osaan. Valtaosa järjestön sisältötyön kustannuksista katetaan budjetin yleisosasta eli ns. I-osasta, joka sisältää ennen kaikkea sihteeristön palkkauskulut. Sellainen osa sisältötyöstä, jota vain kiinnostunut osa jäsenmaista tekee järjestön piirissä ja sihteeristön myötävaikutuksella, katetaan budjetin erityisosasta eli ns. II-osasta. Budjetin II-osasta rahoitetaan esimerkiksi Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n toiminta.
Päivitetty 5.4.2013
